Polvileikkauksestani on nyt kulunut neljä päivää.
Aika on kulunut tuskallisen hitaasti.
Kipulääkkeet ovat tulleet tutuksi ja kirosanat ovat lennelleet.
On saattanut kyyneleitäkin tulla vuodatettua, niin vahvasti turhautuminen on ollut läsnä.
Minulla oli etukäteen ehkä hieman turhan ruusuiset kuvat leikkauksesta ja toipumisesta.
Kukaan ei kertonut, että joudun opettelemaan kävelemään uudestaan!
Polvea on leikattu yhteensä noin 15 senttiä ja siinä on yhtä monta tikkiä.
Haavoja on viisi kappaletta ja ne ovat siistimpiä mitä kuvittelin niiden olevan.
Jalan turvotus on yllättänyt.
Tuntuu ettei edes kylmäpussilla hautominen monesti päivässä helpota yhtään.
Turvotus tekee liikkumisesta entistä haastavampaa.
Jalka tuntuu painavalta pökkelöltä joka on lisäksi erittäin kipeä.
Olen huomannut joka päivä pieniä edistys askeleita.
Tänäänkin jalka nousee ehkä millin enemmän kuin eilen.
Jokapäivä olen päässyt kävelemään vähän pidemmän matkan keppien avulla.
Tie kuntoutumisen tiellä on pitkä ja täynnä mäkiä. Tämä on kaikkea muuta kuin helppoa käppäilyä ja lepoa. Enemmänkin hampaiden kiristelyä ja kiroilua.
