Olen pari vuotta elänyt ihmisen kanssa, joka tekee minusta onnellisemman kuin kukaan koskaan aiemmin.
Hän on kaikin tavoin erilainen, mitä olin aiemmin kuvitellut unelmien kumppanin olevan.
Tarkoitan kuvitelmieni olleen täysin väärät.
Olin mielessäni määritellyt hirvittävän tarkkaan mitä haluan mieheltä. Minulla oli vaatimuslista. Annoin pakkeja miehille jotka kiinnostivat minua, mutta he eivät täyttäneet ehtojani.
Nyt jälkeenpäin tiedän, ettei vaatimuslistoja kannata laatia.
Rakkaus ei kysele.
Jos haluaa löytää kumppanin ja onnen, täytyy uskaltaa.
Uskaltaa ottaa riski, tutustua ja rakastua.
Sen oikean tunnistaa sen osuessa kohdalle.
Jos en olisi itse uskaltanut päästää irti ehdoistani, en olisi tässä.
Me kuvittelemme tietävämme mitä tarvitsemme. Luulemme tietävämme mitä rakkautemme näyttää.
Totuus on, että vain kohtalo tietää sen.
Antaa elämän viedä ja kohtalon johdattaa.
En minä ollut listannut unelmieni kumppanin olevan minua melkein kaksikymmentä vuotta vanhempi.
Ei hänen ulkonäkönsä mahdu siihen muottiin mitä olin ajatellut.
En saanut rikasta kiiltokuvapoikaa.
Sain niin paljon rakkautta ja huolenpitoa ennen voinut ikinä kuvitella.
Löysin ihmisen joka opetti minulle mitä on rakkaus.
Tapasin ihmisen jonka kanssa tiedän mitä tarkoittaa onnellisuus.
Onni löytyy laatikon ulkopuolelta.
bty
