Olen elämäni aikana asunut useammalla paikkakunnalla.
Olen aina muuttanut koulun, työn tai ihmisten perässä, en niinkään oman fiiliksen pohjalta.
Kaikkialle olen sopeutunut, mutta en ole missään tuntenut olevani niin kotona kuin täällä.
En keksi montaakaan syytä, joiden takia enää suostuisin muuttamaan pois Tampereelta.
En ole täällä niinkään kiintynyt eri asuinalueisiin. Olen asunut useassa lähiössä, mutta keskustassa asuminen on testaamatta.
Nykyisessä pahamaineisessa lähiössä on erittäin hyvä olla. Täällä sopeutuu helposti joukkoon ja palvelut ovat lähellä.
Mikä täällä Tampereella on niin ihmeellistä?
Ehkä se on vain joku henkilökohtainen tunne.
Ei sitä osaa selittää muille.
Tiedän sen vain itse, kun kävelen pitkin Hämeenkatua ja tunnen suunnatonta onnellisuutta.
Pakahdun katsoessani kaupungin kattoja tornihotellista.
Hiljaiseksi vetää auringonlaskun katsominen pyynikin kallioilta.
Täällä on monia syitä hymyyn.
Mielestäni on tärkeää löytää itselle se paikka, jossa tuntee olevansa kotona.
Tiedän, etten ikinä pystyisi muuttamaan maalle.
Haluan olla pyöräilymatkan päässä keskustasta.
Kaikki nämä kadut, kalliot, metsät, polut, ihmiset ja palvelut tekevät tästä kaupungista merkityksellisen.
Missä sinä olet onnellinen?
