Jokaisella on omia vahvuuksia. Joku osaa korjata autoja, toinen on mestari kokkaamaan ja yhdellä on erinomainen laulutaito.
Joitakin taitoja voi opetella, kaikkia ei.
Olin eilen mieheni kanssa koko päivän korjaamassa autoa.
Tai no, mieheni korjasi ja minä ojentelin työkaluja.
Olemme seurustelleet pari vuotta. Tuona aikana tietämykseni autoista on kasvanut räjähdysmäisesti!
Aiemmin tietouteni oli lähinnä sillä tasolla, että autossa on neljä pyörää.
Olen yrittänyt olla kiinnostunut ja opetella.
Vaikka olen yrittämällä yrittänyt, ei minusta tule ikinä taitavaa autojen rassaajaa.
Jo pelkät erilaisten työkalujen nimet tuottavat suurta haastetta!
Jotta oppisin yksinkertaisia asioita autojen korjauksista vaadittaisiin kiinnostusta.
Vaikka haluaisin, ei itseään voi pakottaa kiinnostumaan tietystä asiasta.
Koen niin paljon mielekkäämmäksi ruoanlaiton, kirjoittamisen tai televisiosarjojen katselun.
Arvostan korkealle mieheni tietämystä autoista. Se on oikeasti mieletön.
Hän voi purkaa auton atomeiksi, vaihtaa tietyn osan ja sen jälkeen koota palaset yksi kerrallaan ja lopulta tuloksena on toimiva auto.
Minä en erota hylsyä ruuvista, hän tunnistaa erilaiset mutterit pelkillä sormenpäillä näkemättä niitä.
Vaikka välillä häpeän omaa kädettömyyttäni autojen parissa, tunnen olevani omalla mukavuusalueella laatiessani kirjallisia myynti-ilmoituksia.
Onneksi meitä on moneen lähtöön. Keskittykäämme niihin asioihin mitä osaamme ja mistä pidämme.
