Kävimme eilen autolla kaupassa. Ihan tavalliseen tapaan.
Matkalla kuitenkin autosta hävisi tehot eikä se enää kiihtynyt.
Pääsimme kuitenkin kotiin kun ajoimme varovasti.
Mieheni on harrastanut autoja ikänsä. Hän tietää niistä uskomattoman paljon.
Minun tietämykseni noita moottoriajoneuvoja kohtaan on aikalailla nolla hänen rinnallaan.
Mies osasi paikantaa auton vian turboon.
Tuo vika on siitä erikoinen, ettei auto anna itse mitään vikakoodia, vaikka vikaa selkeästi on.
Siten olimmekin ongelman edessä.
Oli lauantai ilta. Mistä nyt viikonloppuna uuden turbon saisi jotta maanantaina pystyisi viemään lapset kouluun ja mies pääsisi töihin?
Linjat kuumaksi ja uusi turbo tuotiin kotiin parin tunnin sisällä hajoamisesta.
Onneksi on miehellä on laaja kaveripiiri joilla on sama harrastus. Puskaradio tuotti tulosta ja mahdottomalta tuntuva hankinta onnistui lauantai iltana.
Tänään menimme tallille operoimaan autoa.
Turbon vaihto ei olekaan mikään pikkuhomma.
Konehuoneesta täytyy purkaa mielettömästi osia edestä jotta vanhaan turboon pääsee käsiksi ja uuden saa paikalleen.
Työssä vierähtikin aikaa monta tuntia, mutta kotiin saatiin ajella taas autolla joka toimii!
En voi olla ihmettelemättä mieheni taitoa lukea autoa, selvitää vikoja ja korjata niitä.
Mieletöntä työtä!
Tämäkin työ olisi maksanut hunajaa teettää liikkeessä, puhumattakaan siitä mitä osat olisivat maksaneet ja milloin edes olisi saanut auton taas ajoon.
Onni onnettomuudessa.
Joskus tuntuu, että autot aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia.
Olisi sunnuntain voinut toisinkin viettää, mutta nyt voi sanoa, että tulipahan tehtyä remonttia autoon!
Nyt saa huristella uuteen viikkoon autolla joka kulkee eteenpäin niin kuin kuuluukin.
