Jos nainen valittaa miehen ahdistelusta, naista ei uskota.
Jos eroperheen isä hakee yksinhuoltajuutta vankoin perustein, tie on pitkä ja kivinen. Jos kyseessä olisikin yksinhuoltajuutta hakeva äiti, tilanne olisi aivan erilainen.
Nainen rekkakuskina herättää kysymyksiä ja epäluuloja.
Mies kampaajana on myös outo yhtälö.
Miehen euro on euro, naisella summa jää vajaaksi.
Palkkatasa-arvo ei tilastojen mukaan toteudu.
Jos nainen menee autokaupoille ja hän sattuu saamaa palvelua (yleensä palvelua ei edes saa) esitellään hänelle jotain pientä näppärää kauppakassia.
Miehen astuessa autokauppaan kysytään etsiikö hän farmaria vai maasturia.
Elämme vuotta 2019 ja olemme edelleen tietyissä asioissa hyvin jumiutuneita vanhanaikaisiin, perinteisiin sukupuolirooleihin.
Miten vitussa sukupuoli voi määritellä uskottavuuttamme, luotettavuutta tai taitoja?
Eiköhän kyse ole kuitenkin yksilöistä ja sen taidoista.
Elämmekö edelleen yhteiskunnassa jossa naisen oletetaan olevan hellan ja nyrkin välissä?
Kuuluuko naisen hoitaa perhettä ja kotia miehen rehkiessä peltohommissa?
Vitut. Minä haluan ainakin elää sellaista elämää, jossa olen tasan samalla viivalla miesten kanssa.
En tule ikinä hyväksymään sitä, että olisin missään asiassa vähempi arvoinen sukupuoleni vuoksi.
