Olen elämäni aikana kokeillut jos jonkinlaista harrastusta, huonolla menestyksellä.
Olen tanssinut pelannut pesäpalloa, suunnistanut, yleisurheillut, soittanut saksofonia yksityistunneilla ja orkesterissa, opiskellut musiikin teoriaa, käynyt kuntosalilla, ryhmäliikunnassa, judossa, nyrkkeillyt, uinut.
Mikään laji tai harrastus ei ole tuntunut omalta.
Varsinkin liikunnan suhteen olen tuntenut ahdistusta. Pitäisi harrastaa liikuntaa, mutta kun se ei tunnu hyvältä!
Vaikka pinkoisin hikipäässä lenkkipoluilla, en saa jälkikäteen mitään hyvänolon tunnetta.
Tykkään seurata sarjoja netflixistä. Luen paljon kirjoja. Kirjoitan blogia ja tekstejä muutenkin.
Ehkä nämä ovat minun harrastukseni?
Ei kai harrastuksen tarvitse olla jotain säännöllistä, tiettynä päivänä sovittuna aikana tapahtuvaa toimintaa.
Blogi on jopa aika aktiivinen harrastus, käytän tähän aikaa useamman tunnin viikossa.
Ehkä tärkeintä on tehdä niitä asioita jotka tuntuvat hyvältä ja tuovat iloa?
En pakota enää itseäni vetämään lenkkareita jalkaan ja painumaan ulos, vain koska niin kuuluu tehdä.
Kirjoitan blogia, koska se on tapani käsitellä asioita. Parhaimmillaan kirjoittaminen on jopa terapeuttista.
Tuntuu, että paineet harrastaa ovat kovat. On yleinen kysymys mitä kukakin harrastaa.
Koen ettei harrastaminen ole pakollista. On hienoa jos on löytänyt lajin tai tekemisen mistä pitää, mutta on myös ihan hyväksyttävää olla harrastamatta mitään sen kummempaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus päättää miten käyttää vapaa-aikansa.
Ei sitä ainakaan kannata käyttää sellaiseen asiaan mikä ei tuota iloa tai tuntuu pakkopullalta.
