Hätkähdin eräänä arkipäivänä kun postinjakaja juoksi aukaisemaan kerrostalomme rapun oven minulle.
Olin tulossa kaupasta ja molemmissa käsissä olivat raskaat kauppakassit.
Tapahtuna oli sen verran harvinainen että hämmästyin.
Kiitin häntä tietenkin ystävällisyydestä.
Tuosta pienestä teosta tuli itselle tosi hyvä mieli.
Ehkä nykypäivänä kohteliaisuus on katoamassa.
Paljon enemmän havaitsee tökeröä ja huonoa käytöstä.
Vai kiinnittääkö niihin negatiivisiin asioihin vain enemmän huomiota?
Ainakin minun lapsuudessani kasvatettiin kohteliaaksi ja kunnioittavaksi, näitä oppeja yritän itse noudattaa.
Kohteliaisuus on katseen nostamista omasta navasta. Huomioidaan muut ihmiset.
Kohdellaan toista ihmistä niin kuin haluttaisiin itseä kohdeltavan.
Jos näen ihmisen kaatuvan kadulla ja ostokset lentävät ympäriinsä, pysähdyn kysymään sattuiko häneen ja tarjoan apuani.
Tiedän itse miltä tuntuu esimerkiksi kaatua, maata maassa rähmällään ihmisten kävellessä ohitse piittaamatta.
Ymmärrän maailman muuttuvan. Mielestämme meidän pitää silti pitää huolta, että edes osa kohteliaasta käytöksestä säilyy.
Vaikka teitittely alkaa jäämään kultuuristamme pois, kiitokselle ja anteeksipyytämiselle on vielä paikkansa.
