Jotkut tuntuvat syntyneen tähtien ollessa kohdillaan, toisten kohdalla taas taivas on ollut syntymähetkellä täysin musta.
Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia elämään.
Toisten taival on kivistä heti lapsuudesta lähtien.
Yksi lapsi elää moniongelmaisessa perheessä yrittäen sinnittellä. Samaan aikaan toisessa perheessä kaikki puitteet on kunnossa.
Vaikka asioita yrittäisi kääntää miten päin tahansa, on kohtaloita joissa on vaikea nähdä mitään positiivista.
Jos nuori aikuinen saa parantumattoman syöpädiagnoosin juuri silloin kun kaikki asiat ovat kohdallaan, miten sairauden voi hyväksyä tuntematta katkeruutta?
Jos pariskunta elää täydellisessä suhteessa ja toinen osapuoli paljastuu vuosien jälkeen pettäjäksi, miten asian voi kohdata ilman pettymystä?
Jos lapsi tekee rikoksen ja häntä odottaa elinkautinen vankeusrangaistus, miten äiti voi rakastaa tuntematta epäonnistuneensa vanhempana?
Elämässä on niin paljon traagisia kohtaloita. Niin paljon vääryyttä, kohtuuttomuutta ja julmuutta.
Vaikka sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, on sitä välillä hyvin vaikea ymmärtää.
