Ennen nykyistä työtä, ehdin olla pääasiassa kotona kaksi vuotta.
Tähän oli syynä työuupumus ja sairastuminen.
Tunnistan itseni täysin introvertiksi.
Tämä luonteenpiirre tuo omat haasteensa elämään.
Varsinkin jos jakaa elämänsä täysin päinvastaisen luonteen omaavan kumppanin kanssa!
Mieheni on ekstrovertin mallikuva.
Hän pitää ihmisistä, kaipaa sosiaalista kanssakäymistä ja hakeutuu mielellään ihmisten seuraan.
Minä taas viihdyn itsekseni ja totisesti kaipaan omaa rauhaa.
Teen työtä jossa joudun olemaan sosiaalinen.
Kuulun työyhteisöön. Puhun työkavereille ja asiakkaille, olen koko työajan tekemisissä toisten kanssa.
Monesti työpäivän jälkeen päivän sosiaalinen annos on jo ihan ylittynyt.
Silloin tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa palautuakseen.
Eläessä perheen kanssa, on harvoin aikaa olla ihan yksin.
Aina on joku jolla on asiaa.
Välillä kotona ollaan törmäyskurssilla.
Ihmisen joka nauttii toisten seurasta ja sosiaalisuudesta, voi olla hyvinkin vaikea käsittää miksi introvertti vetäytyy omiin oloihin ja nyhjää kotona.
Monista vaikeistakin tilanteista on selvitty joustamalla, puolin ja toisin.
Väsyneenä on vaikea katsoa asioita toisen näkökulmasta, mutta pitkäjänteisyydellä olemme päässeet pitkälle.
Tämän päivän riita ei tarkoita kinaa enää huomenna.
Jonain päivinä on parempi hakeutua omiin oloihin ja pitää sanainen arkku visusti kiinni.
On tärkeää tunnistaa ne asiat joita tarvitsee voidakseen hyvin.
Minä tiedän tarvitsevani omaa tilaa ja yksinoloa, ilman niitä ahdistun.
