Olen kulkenut masennuksen kanssa jo tovin.
Olen käynyt pitkään psykoterapiassa viikottain.
Onko aika tehnyt tehtävänsä, olenko parantunut?
En tietenkään voi diagnosoida itseäni, mutta vahvalla omalla kokemuksella uskon, että BDI pisteet ovat edelleen hyvin korkealla.
Sairastan edelleen masennusta, ei se ole mihinkään häipynyt.

Yksi asia on kuitenkin nyt toisin.
Ymmärrykseni on lisääntynyt.
Olen oppinut paljon itsestäni.
Tiedän nyt menneisyyden vaikutuksen nykyiseen.
Olen tiedostanut tiettyjä haitallisia käyttäytymismalleja ja oppinut muuttamaan niitä.

Havainnoin nyt asioita paljon herkemmin.
Ymmärrän miten yksi asia voi vaikuttaa moneen muuhun.

En ole lääkäri tai asiantuntija, mutta omalla kohdallani terapia on ollut avainasemassa kuntoutuksessa.
Jos en olisi löytänyt nykyistä terapeuttiani, tuskin kirjottaisin tätäkään tekstiä.
En olisi jaksanut näin pitkälle oman pahan olon kanssa.

Mikä pointti tässä pohdinnassa oli?
Se, ettei terapian toimivuutta kannata kyseenalaistaa kokeilematta.
Vaikka masennus vie pohjalle, on mahdollista jatkaa tarpomista.
Aina on vaihtoehtoja.
Vaihtoehdot eivät ole helppoja tai kivuttomia.
Ehkä itsensä takia kuitenkin kannattaa nähdä se vaiva ja tehdä se mitä täytyy tehdä.
Masennuksesta ei voi parantua luovuttamalla.