Elämän varrella on tullut tavattua paljon ihmisiä.
Toiset ihmiset ovat vain käymässä, toiset jäävät rinnalle kulkemaan pidemmäksi aikaa.
Istuin tänään pari tuntia kahvilassa rakkaan ystävän kanssa.
Tapasimme vuosia sitten töissä.
Teimme pitkään töitä samassa paikassa ja jossain vaiheessa päätimme jatkaa juttelua tuopin äärellä töiden jälkeen.
Meillä on aina läppä lentänyt, mutta on myös itketty sekä kirottu maailman julmuutta.
Vaikka emme ole enää samassa työpaikassa, emmekä edes yhteydessä kuukausittain, yhteys on säilynyt.
Tiedämme toisen olevan olemassa jos tilanne niin vaatii.
Aina kun tapaamme kahvin ja kakkupalan äärellä, juttu jatkuu siitä mihin se on viimeksi jäänyt.
Minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. En muutenkaan kaipaa suurta joukkoa ihmisiä elämääni.
Laatu korvaa määrän.
Yksi todellinen ystävä on parempi, kuin kymmenen hyvän päivän tuttua.
Elämässä on niin paljon pahuutta, että on hyvä jakaa ne jonkun kanssa.
Myös ilot ovat tuplasti kivempia jaettuna.
Toivottavasti kenenkään ei tarvi kulkea täällä yksin.
