Toiset omaavat hyvän sisäisen rauhan ja osaavat suhtautua elämään rennosti.
Sitten on meitä, jotka ovat aina enemmän tai vähemmän hälytystilassa ja suhtautuminen elämään on kaikkea muuta kuin rentoa.
Haluaisin olla se, joka ei stressaa turhista.
Suoraan sanoen on ihan todella raskasta suorittaa elämää ja varautua aina pahimpaan.
Toiset menevät nukkumaan rauhassa ja nukkuvat yönsä hyvin vaikka elämä olisi millaisessa kaaoksessa. Koska eihän ihminen ilman unta elä.
Minä valvon pienistäkin vastoinkäymisistä, kuljen ikkunasta ikkunaan sydän syrjällään. Vaikka tiedän, ettei maailma parane murehtimalla.
Sanopa se sisäiselle minälle.
Yritän tietoisesti muuttaa ajatuksiani ja tekemisiäni.
Välillä on ihan suotavaa, olla vaan tekemättä mitään.
Helpoiten pystyn itse rentoutumaan syömällä herkkuja ja katselemalla jotain sarjaa.
Katselemalla ruudulta toisten elämäö, voi hetkeksi unohtaa omansa.
Minulla rentoutumiseen ei toimi siivoaminen, lenkkeily tai kokkailu.
Ne kuuluvat siihen suorittamisen osa-alueeseen.
Osaatko sinä ottaa rennosti?
Jos et, on korkea aika opetella.
Elämä on aika totista jos on jatkuvasti liikkeellä.
