Tapahtuipa viikonloppuna jotain sellaista mitä en ollutkaan vielä kokenut.
Olen kuvitellut nähneeni ja kuulleeni jos jonkinlaisia iskuyrityksiä, nyt yllettiin ihan uudelle tasolle.
Olen ollut saman miehen kanssa useamman vuoden.
En ole pariin vuoteen käyttänyt ollenkaan alkoholia, joten viihteellä käyminenkin on jäänyt.
Minulla ei siis ole ajankohtaista tietoa siitä mitkä iskurepliikit ovat muodissa.
Olen kuitenkin itse joskus ollut haku päällä ja uskon tietäväni jotain erilaisista lähestymistavoista.
Puhelimeni ilmoitti sunnuntaina viestistä. Kuulin sen kyllä, mutta en katsonut sitä heti. Ajattelin sen olevan jokin mainos, koska ei kukaan enää laita tavallista tekstaria.
Hetken päästä tuli uusi viesti ja minun oli jo pakko tarkastaa mistä on kyse.
Viestin lähettäjän kohdalla oli pelkkä numero. Viestit olivat lyhyitä. Ensimmäisessä viestissä lähettäjä esitteli itsensä ja kysyi olenko varattu. Toisessa viestissä hän ilmoitti suoraan olevansa hyvin ihastunut minuun.
Ihokarvani nousivat pystyyn ja oksennus nousi kurkkuun.
Tiesin heti kuka viestien lähettäjä on.
Tiedän hänet, mutta en todellakaan tunne, enkä halua edes tutustua. Hän on työntekijä yrityksessä jossa olen käynyt asiakkaana pidemmän aikaa.
Siitä minulla ei ole harmainta havaintoa millä tavalla tämä henkilö on hankkinut puhelinnumeroni.
Hän on saanut tietää nimeni käyttämällä väärin työssään hankittua tietoa asiakkaista, mutta puhelinnumeroni on salainen eikä se ole saatavilla hänen työnsä kautta.
Tiedän henkilön toimineen väärin ottaessaan minuun yhteyttä. Ihan jos puhutaan hänen keinoistaan saada nimeni tietoon.
Vastasin näihin viesteihin tylysti ja ytimekkäästi, ilmaisin mielipiteeni hänen urkkimistaan tiedoista. Tein myös selväksi etten ole kiinnostunut hänestä ja että hänen toiminnallaan yritys menetti yhden maksavan asiakkaan.
Tämän yhden viestin jälkeen estin numeron, mutta yhteydenottoja tuli toiselta osapuolelta. Useampi soitto ja kymmeniä viestejä. Viestien sisältö oli kaikissa saman suuntaista.
Henkilö oli epäilemättä kännissä ottaessaan yhteyttä.
Hänellä olisi ollut kuukausien ajan mahdollisuus puhua minulle kasvotusten.
Meidän kahden välinen kommunikaatio on perustunut tervehdykseen, en ole luonut mitään keskustelua henkilön kanssa aiemmin. En muista edes hymyilleeni hänelle koskaan.
Miksi kerron tästä tapahtuneesta?
Minua suututtaa ihmisen ajattelemattomuus.
Miksi tehdä kännipäissään jotain jolla mahdollisesti asettaa työpaikkansa vaakalaudalle?
Ymmärrän ihastumisen. Valitettava tosiasia on, ettei tunne ole molemminpuolista, eikä tule koskaan olemaan. Jos henkilöllä olisi yhtään tilannetajua ja kykyä lukea ihmistä, hän tietäisi itsekin tämän asian.
Kännipäissään tehdyllä avautumisella ja tunteiden ilmaisulla on yllättävän pieni ero ahdisteluun ja häiriköintiin.
