Viime viikolla otsikoihin nousi Päivi Räsäsen letkautukset koskien pride-tapahtumaa.
En halua edes summata Päivin Facebook julkaisun sisältöä, koska se oli mielestäni mauton, ikävä ja hyvin vanhanaikainen.
En ymmärrä, miten ihminen joka on ammatiltaan lääkäri, kehtaa julkaista jotain tuollaista?
Sananvapaus on kaikilla, mielipiteestään huolimatta. Ehkä olisi suotavaa käyttää vähän tilannetajua ja kenties suodattaa hieman sanomisiaan?
Tulen surulliseksi siitä ajatuksesta, että jonkun kokema rakkaus olisi jotenkin vähempiarvoista kuin toisen.
Heterorakkaus on oikein, mutta samaa sukupuolta olevien välinen rakkaus vähemmän oikein?
Tai, että joku ajattelee vielä 2020 lapsen tarvitsevan isän sekä äidin kasvaakseen täyspäiseksi aikuiseksi. Eikö turvalliset, rakastavat aikuiset ole täysin hyväksyttävä vaihtoehto? Kaikkien mielestä ei näin ole.
Rakkaus ei katso aikaa tai paikkaa.
Ei se katso sukupuolta, ammattia tai maallista mammonaa.
Rakkautta on ollut kautta aikojen yli rajojen.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa malliesimerkkiä parisuhteesta. Olisiko onnellisuus tarpeeksi hyvä mittari?
Toivon, että he jotka tuomitsevat toisten suhteita, kysyisivät itseltään, olisivatko he itse valmiita luopumaan nykyisestä suhteestaan, jos joku ulkopuolinen tulisi tuomitsemaan ja kieltämään rakastamasta omaa kumppania?
Elämässä on ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä. Toivon, että jokainen löytäisi rinnalleen ihmisen jonka kanssa voisi elää onnellisena.
