Rakkaus osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa, sanotaan.
Olin kuullut sanonnan, mutta ymmärsin sen merkityksen tavattuani mieheni pari vuotta sitten.

Rakastuttuani päätä pahkaa mieheen joka oli kaikkea muuta mitä olin mielessäni kuvitellut, aloin uskoa kohtaloon.
Kohtalo puuttui elämääni ja kohtasin ihmisen joka otti minut syliini ja opetti mitä on ehdoitta rakastaminen.

Hullua miten kaikkien ihmisten jälkeen, tiesin hänen olevan juuri se oikea.
Tiesin etsineeni häntä yön pikkutunteina, olin varma kuuluvani hänen kainaloon, vaikka kotona odottikin joku toinen.

Löytäessäni elämäni rakkauden, tiesin satuttavani toista ihmistä.
En kuitenkaan pelännyt rikkoa jotain epäaitoa, sillä tiesin saavani tilalle jotain sellaista mitä ei voi hajottaa.

”Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka odottavat toinen toistaan, olipa se sitten keskellä aavikkoa tai suurkaupunkia. Ja kun nämä ihmiset ajautuvat toistensa poluille ja heidän katseensa kohtaavat, koko menneisyys ja koko tulevaisuus menettävät täysin merkityksensä, ja kaikki, mikä on olemassa, on se hetki.”