Asumme kerrostalossa. Asuntomme sijaitsee keskellä taloa, joten yläkerrassamme ja alakerrassamme on asunnot.
Rakastamme nykyistä asuntoamme, mutta meitä on siunattu raskailla naapureilla.
Olen taas aivan loppu tähän eloon tässä talossa.
Äänistä päätellen yläkerrassa asuu norsulauma.
Tiedän, että asunnossa asuu perhe jossa on lapsia.
Haluan korostaa, että minä todellakin ynnärrän ettei kerrostalossa voi olla täysin äänetöntä.
On kuitenkin aivan kamalaa, kun yläkerrasta kuuluu kolinaa ihan 24/7.
Alkuun kävin aina hiljaisuuden jälkeen soittamassa ovikelloa ja huomauttamassa meille kantautuvista äänistä.
Ei ollut mitään vaikutusta.
Olen kahdesti tehnyt isännöitsijälle häiriöilmoituksen kyseisestä asunnosta, edelleen sama meno jatkuu.
Nyt olen taas kirjannut meteliä kuukauden ajan ylös ja kuun vaihteessa laitan jälleen häiriöilmoituksen eteenpäin.
Ymmärrän satunnaiset juhlat viikonloppuisin. Ymmärrän lapsen itkun ja pariskunnan kinat.
Ymmärrän, että suihkussa käydään öisin ja pesukonetta pyöritetään.
Ymmärrän imuroinnin aamutuimaan.
En ymmärrä jokapäiväistä huonekalujen siirtelyä, juoksemista, hyppimistä, pomppimista, tavaroiden paiskomista tai pallopelejä sisällä.
En hyväksy sitä, että joudun kestämään toisten äänekästä elämää aamuisin, päivisin, iltaisin sekä öisin. Kyseisessä asunnossa ei nukuta hitto koskaan!
On todella stressaavaa käydä nukkumaan peläten milloin meteli alkaa.
Radio ei pysty peittämään ääniä, edes korvatulpat eivät auta.
Kerrostaloissa on järjestyssäännöt ihan syystä.
Ne säännöt koskevat ihan kaikkia asukkaita!
Ei voi elää elämäänsä niin, että ajattelee vain itseään ja meluaa menemään päivästä toiseen.
Jos haluaa säilyttää edes jonkinlaisen naapurirauhan, kannattaisi viimeistään valituksesta ottaa opikseen.
