Masentunutta kehotetaan välttämään isojen päätösten tekoa. Suuria muutoksia ei suositella.
Tämä perustuu ehkä siihen, että ajatellaan masentuneen olevan kykenemätön näkemään asioiden oikeaa laitaa, todellisuudentaju saattaa olla kateissa.
Olen tästä aika eri mieltä.
Masennuksen taustalla on lähes aina jokin syy, käsittelemättömiä ongelmia, traumoja, haitallisia käyttäytymismalleja.
Masentunut ei välttämättä ainakaan alkuvaiheessa ole tietoinen mikä on vaikuttanut sairauden puhkeamiseen.
Syitä voidaan myös kieltää, ei hyväksytä totuutta.
Mielestäni avainasia parantumisessa, on masennuksen ymmärtäminen. Mitkä syyt johtivat tähän tilanteeseen.
Ymmärtämisen lisäksi täytyy löytyä tahtoa muuttaa asioita.
Ongelmia täytyy työstää, jostakin saattaa joutua luopumaan, omaa käytöstään ja ajattelutapaansa saattaa joutua muuttamaan.
Jos masennuksen taustalla on vahingollinen ihmissuhde, epämiellyttävä työ, eikö ole tärkeää luopua näistä?
Itse tein työtä josta en pitänyt lainkaan. En voinut hyvin siinä työpaikassa.
Menneisyydessäni oli traumatisoivia parisuhteita. Nykyisessä suhteessa oli vaikeuksia.
Sairastuin masennukseen ja näin monen asian täysin erilaisessa valossa.
En ole päässyt täysin irti masennuksesta.
Olen tehnyt monia asiota hyvinvointini eteen.
Irtisanouduin vakityöstäni.
Aloitin psykoterapian ja käsittelin menneisyyttä.
Haimme apua mieheni kanssa ja selvitimme välimme.
Jos olisin kieltänyt tosiasiat, enkä olisi tehnyt muutoksia, en olisi päässyt elämässäni eteenpäin.
Ilman päätöksiä, tuskin kirjoittaisin tätäkään tekstiä.
Masennus on kauhea sairaus.
Se osaa imeä ihmisestä kaiken elämänilon.
Kaiken raadollisuuden myötä, masennus voi myös opettaa paljon elämästä ja itsestä.
