En ole mikään intohimoinen musiikin harrastaja.
En juurikaan käy konserteissa, keikoilla tai festareilla.
Olen harvoin kärryillä musiikkimaailman uusista tuulista.
Aikoinaan kävin musiikkikoulua monta vuotta ja opiskelin musiikin teoriaakin aika pitkälle, se ei kuitenkaan vienyt minua mukanaan.
Musiikilla on kuitenkin sijaa elämässäni.
Kuuntelen päivittäin musiikkia jossain muodossa. Yleensä se soi autoradiossa matkalla.
Spotifysta kuuntelen vain suomihittejä tai uutta suomalaista musiikkia. Ilmaisversiolla biisien välissä nautin tietenkin mainoksista.
Youtubesta kuuntelen välillä biisejä kun haluan kuulla jonkun tietyn kipaleen.
Minulle tärkein asia musiikissa on sen sanoma, ei niinkään melodia. Toki hyvien kappaleiden kohdalla näiden molempien asioiden täytyy toimia.
Kuuntelen melkeinpä ainoastaan suomalaista musiikkia.
Rakastan hyviä sanoituksia.
Jos miettii elämässä tapahtuneita suuria asioita, pystyn liittämään moniin tilanteisiin jonkin tietyn kappaleen.
On erobiisejä, rakkauslauluja, motivaatiokappaleita.
Muistan miten hädän hetkellä soi Tipan satutat mua.
Muistan ne lukuisat illat kun kurvasin töihin yövuoroon ja kuuntelin Samuli Putroa.
Muistan alkoholinhuuruiset illat ja Spektin juomalaulun.
Viikonloppuna teimme miehen kanssa autoremonttia.
Pyhimys ja Saimaa olivat juuri julkaisseet uuden albumin.
Autotallin kajareissa soi musiikki joka sai tunteet nousemaan pintaan.
Nyt kuunnellessani noita ihania kipaleita, muistan öljyiset kädet ja perkeleen bemarin.
Elämä ilman musiikkia olisi niin kovin tyhjää.
Kiitos teille kaikille ihanille jotka teette toinen toistaan parempia biisejä. Teitä tarvitaan! ❤
