Taloyhtiömme rappuun tuli jo hyvissä ajoin ilmoitus sähköjen katkaisusta tänään. Olemme ilman sähköjä maksimissaan kolme tuntia.
Olin katsonut päivämäärät väärin ja luulin sähkökatkon olleen jo eilen.
Tänä aamuna palasin kaupasta kotiin ja vastassa oli pimeä rappukäytävä.
Tajusin sekoittaneeni päivät.
Menin painamaan hissinappia kunnes tajusin, ettei hissi toimi ilman sähköä.
Siitä sitten urheilin kahdeksanteen kerrokseen kauppakassin kanssa. Koville otti.
Kotiin kiivettyäni yritin laittaa valot päälle eteiseen.
Yllätyin jääkapinkin ollessa pimeä.
Ihmettelin, kun paistinpannu ei lämmennyt. Leivätkään eivät paahtuneet paahtimessa. Televisio ei mennyt päälle ja radiokin pysyi suljettuna.
Puhelintakaan en saanut ladattua.
Vessassakin kävin taskulampun kanssa.
Havahduin siihen, miten tottunut sitä onkaan mukavuuksiin.
Sähkökatkon myötä huomaa miten moneen asiaan käytämme sähköä päivittäin.
Eilen tuskailin postissa tipahtanutta sähkölaskua.
Tämän päivän sähkökatkon jälkeen maksan laskun mukisematta.
Vaikeaa olisi elämä ilman sähköä ja sen mahdollistamia mukavuuksia.
