Kaikkihan sen tietää, että lasten elämässä moni asia on uutta ja ihmeellistä.
Minun on pakko myöntää, että kohtaan ihan aikuisenakin usein asioita jotka jaksavat hämmästyttää.
Kuulokkeet ovat aina sotkussa.
Vaikka ne laittaisi laukkuun/taskuun/reppuun siististi, seuraavalla kerralla ne ovat pelkkä sykerö johtoja.
Kello kulkee eteenpäin eri vauhdilla.
Töissä aika matelee, mutta esinerkiksi yöllä tunnit vain hujahtavat ohitse.
Jos kiiruhtaa pysäkille viime minuutilla, bussi viilettää etuajassa ohi. Jos odotat pysäkillä, se on myöhässä.
Miten on edes mahdollista, etteivät aikataulut ikinä jousta omalla kohdalla edullisesti?
Kaikki laskut kerääntyvät kun tilin saldo heikomman puoleinen.
Sitten kun tulee se heikko kuukausi ja saat pienemmän palkan syystä tai toisesta, eiköhän sähköpostiin kilahtele kaikki mahdolliset harvoin maksettavat vakuutuslaskut, sähkölaskut ja vedentasauslaskut!
Ihan kuin olisivat oikein kytänneet tilin saldoa ja pistäneet laskut maksuun juuri heikkona hetkenä, ihan ärsyttääkseen.
Kuka on se JOKU ja miksi sitä ei ikinä näe?
Joku vierailee usein kodissamme. Tämä joku piilottelee tavaroita, sotkee silmittömästi, tekee kiusaa ja monella muulla tavalla aiheuttaa eripuraa. Täytyisihän tuollainen joku laittaa vastuuseen teoistaan?
Miksi nukkumaanmenoa viivytellään?
Tiedämme miten kauheaa on herätä väsyneenä, silti vasten kaikkia olettamuksia, pitkitämme sänkyyn menoa. Aina on pari juttua vielä tekemättä.
Inspiraatio. Miksi se tulee puskista silloin kun sille sopii? Sitä voi yrittää väkisin houkutella esiin, mutta ei se väkisin puhkea kukkaan.
Yleensä inspiraatio iskee silloin kun aika ei olisi edes otollinen.
Tiedättehän te sen? Kaupan kassajonossa tulee mielettömän hyvä kirjoitusidea. Puhelin on autossa eikä taskuissa ole kynää ja paperia.
Toistat ideaa mielessäsi ettet unohda sitä. Autossa kaivat puhelimen, avaat muistion ja olet jo unohtanut asian.
Turha yrittää pinnistellä ja muistella, idea tuli ja meni.
Vapaapäivänä olet tyhjän paperin äärellä. Kotona on hiljaista, kaikki häiriötekijät on poistettu. Pää lyö tyhjää. Pallottelet ajatuksia. Tunnin päästä paperi on täyttynyt hymiöistä ja kikkeleistä. Ei yhtäkään lausetta.
Odotat tärkeää puhelua lääkäriltä. Et tiedä tarkkaa aikaa, hän sanoi soittavansa aamupäivän aikana.
Vastaat jo useaan otteeseen puhelimeen, niin sähkömyyjälle kuin lehtikauppiaallekin.
Mitä sitten tapahtuu?
Menet käymään vessassa ja juuri pahalla hetkellä tajuat puhelimen jääneen keittiönpöydälle. Totta kai se lääkäri soittaa sillä sekunnilla!
Yrität juosta housut kintuissa vastaamaan, et tietenkään ehdi. Uuden soittoajan saat kahden viikon päähän. Hienosti meni!
