Olen törmännyt useissa blogeissa postauksiin jossa esitetään kumppanille kysymyksiä joihin hän vastaa. Kysymykset ovat tyyliä ”jos katson televisiota – mitä sieltä tulee, mikä on inhokkiruoka, mitä voisin syödä aina” ja niin edelleen.
On varmasti pariskuntia jotka tuntevat toisensa oikeasti hyvin.
On myös suhteita, jossa kahden ihmisen välillä on todella paljon etäisyyttä.
Ei vältämättä olla yhtään perillä sellaisista arkisista asioista.
Tämä ei tarkoita, etteikö suhde voisi olla hyvä.
Sielut voivat olla kumppaneita, vaikkemme jakaisi toistemme kanssa kaikkea.
Jos minä pyytäisin omassa parisuhteessani miestäni käymään kaupassa ja ostamaan esimerkiksi ruoka-aineksia sekä herkkuja minua ajatellen, olen aika varma, että hänellä menisi sormi suuhun.
En syytä häntä tästä tietenkään. Olen itse ottanut paikkani ja huolehtinut ruokahuollosta yksin.
Todennäköisesti mies ostaisi kaupasta pihvejä, lohkoperunoita ja herkuksi sokericolaaa sekä geishasuklaata.
Todellisuudessa minä syön hyvin vähän liharuokaa jos saan valita. Toivoisin valittavan kasvisruokaa tai sitten jokin ihana pasta.
Cola osuisi tavallaan oikeaan, mutta juon pelkkää zerocolaa.
Karkkia on vaikea ostaa minulle, sillä mieli muuttuu nopeaan. Tämän hetken lempparikarkki ei välttämättä maistu enää ensi viikolla.
Tunnetko oikeasti kumppanisi?
Minä ajattelen, että on tärkeää tietää toisen unelmat, pelot ja menneisyys.
Mieheni ei osaa ehkä käydä minulle ruokakaupassa ilman ostoslistaa, mutta hän tuntee luonteeni paremmin kuin kukaan muu. Hän tietää miten minut saa nauramaan ja mikä minua suututtaa.
Jos et tiedä, kysy tänään kumppanilta onko hän onnellinen. Se on aika merkityksellinen tieto.
