Kävin tänään terapiassa viimeistä kertaa ennen kesälomaa. Heinäkuu tuo tähän totuttuun viikoittaiseen tapaamiseen kuukauden tauon.
Terapeutti kyseli mitä fiiliksiä herää kun tapaamisiin tulee pidempi tauko.
Kerroin ajattelevani taukoa loman kannalta, kesä tuo moniin asioihin ymmärrettävästi taukoa.
Helpottaa kun tietää, että käynnit jatkuvat elokuussa tuttuun tapaan.
Mieli voisi olla eri jos käynnit päättyisivät täysin.
Sain viime viikolla tehtäväksi pohtia aihetta välttely.
Minun piti miettiä asioita mitä välttelen ja mitä ne asiat kertovat minulle.
Tehtävä ei ollut lainkaan helppo.
Äkkiseltään mieleeni ei tullut ainuttakaan asiaa jota välttelisin.
Asia tarvitsi kunnon pohdintaa, aivojumppaa.
Huomasinkin, että välttelen niin hienosti joitain asioita, etten edes ole kiinnittänyt niihin itse huomiota.
Välttelen puhumista vaikeista asioista.
Pysyminen mukavuusalueella, small talk on paljon helpompaa.
Varsinkin viimeisen vuoden aikana kamppailleeni masennuksen kanssa, minusta on tullut oikein mestari välttelijä. Osaan ohittaa kysymykset sairaslomasta tai terveydentilastani sujuvasti.
Välttelen pyytämästä apua. En myöskään myönnä olevani väsynyt tai voivani huonosti.
Olen kohtuullisen sinnikäs ihminen. Lapsuuden perheessä on kasvatettu pärjäämään omillaan ja olemaan reipas. Olen omaksunut opit ehkä liiankin kirjaimellisesti, sillä koen avun pyytämisen heikkoudeksi.
Kuuraan mielummin koko asunnon lattiasta kattoon itse, vaikka henki menisi, kuin myöntäisin etten jaksa tehdä kaikkea yksin.
Suomalaista sisua löytyy.
Välttelen kertomasta omia toiveitani.
Luulen toisten osaavan lukea ajatukseni.
Yritän kohdella läheisiäni niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Keitän esimerkiksi miehelleni teetä tai kahvia useamman kerran päivässä, vaikka en edes itse juo. Teen iltapalaa ja ruokaa valmiiksi. Ostan kaupasta toisen lempiherkkuja. Hipsutan iltaisin sohvalla.
Luulen, että mies tietää mitä minä haluan. Todellisuudessa hän ei osaa lukea ajatuksiani. Minun täytyisi pyytää häntä tekemään minulle palveluksia, mutta minä välttelen viimeiseen asti pyytämistä. Ylpeyttäkö?
Välttelen suuttumista.
Minulla on pitkä pinna.
Monesti tunnen kuinka vereni kiehuu sisällä, mutta olen kasvoiltani viilipytty.
Pystyn nielemään suuttumukseni ja huudan sisäänpäin.
On monia asioita mitä välttelen. Teen niin jotta minun ei tarvitsisi kohdata jotain epämieluista.
Asioita täytyy silti lopulta kohdata. Välttelemällä saatan vain siirtää ongelmia myöhemmäksi ja ne saattavat paisua kohtuuttomasti.
Yritän oppia kohtaamaan epämukavatkin asiat.
Mitä sinä välttelet?
