Takana on historiassamme erittäin poikkeuksellinen kevät. Elimme poikkeusoloissa ja monin tavoin suljetussa yhteiskunnassa.
Kesällä saimme elää monin tavoin vapaammin, mutta nyt elämme taas hieman reunalla. Kukaan ei tiedä mitä syksy tuo tullessaan.
On täysin ymmärrettävää, että pientä väsymystä ilmenee. Saatamme tuntea olon turhautuneeksi, hetkittäin jopa vihaiseksi.
Miksi joku korona saapui keskuuteemme juuri nyt mullistaen maailman?
En tiedä. Ei kai kaikille asioille löydy selitystä.
Meidän tehtävä on jatkaa eteenpäin, haasteista huolimatta.
Emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuleeko kevät takaisin kahta pahempana? Vai selviydymmekö lopulta voittajina?
Aina sanotaan, ettei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Tuo lause on saanut tänä vuonna aivan uudenlaisen merkityksen.
Emme ole täällä pallolla yksin. On kaikenlaisia uhkia ja joskus pahimmatkin kauhut voivat toteutua.
Ehkä me muistelemme vanhuksina tätä ajanjaksoa. 2020 oli se vuosi, kun yhteiskunta pysähtyi koronan vuoksi.
