Olen saanut itseni taas viimeaikoina useasti kiinni ajattelemasta ”sitten kun”.
Pohdin tulevaisuutta, tunnen riittämättömyyttä ja epäonnistumista.
Mietin mitä teen sitten kun olen töissä.
Mitä hankintoja teen kun taloudellinen tilanne on parempi.
Pohdin tulevaa kesää ja mietin reissuja.
Huomaan odottavani aina jo huomista, ensi viikkoa tai muuten vain parempia aikoja.
Ehkä pitäisi muistaa elää myös tänään?
Tässäkin päivässä on paljon elämisen arvoista.
Vaikka tilillä on liian vähän rahaa, kaapissa on ruokaa, laskut on maksettu ja rakkaat ihmiset on ympärillä.
Ehkä suukotan tänään tuota maailman rakkainta miestä ja kerron jo tänään kuinka paljon hänestä välitän.
Ei minun tarvitse odottaa tulevaa kertoakseni sen.
Voin syödä tänään nakkeja ja ranskalaisia. Eihän ne ole sama asia kuin ravintolaruoka, mutta ihan maittavaa ja vatsa tulee täyteen.
Kirjoitan tänään postauksen tästä aiheesta, vaikkei teksti ole sellaista kuin haluaisin ja aihekin vähän pinnallinen.
Elämä on tosi harvoin täydellistä.
Asiat menevät harvoin niin kuin on suunnitellut.
Vaikka vihaan sunnuntaita viikonpäivänä, on tämä mainio päivä siinä mielessä, että aikaa riittää!
Ehkä heitän ahdistuksen nurkkaan, lopetan murehtimisen ja yritän nauttia tästä tunteesta, kun mihinkään ei ole kiire.
Asiat ovat vähän sinne päin, eikä tämä hetki ole unelmaa.
Pitää kuitenkin muistaa olla onnellinen.
Kaikki on kuitenkin ihan okei.
