Olen elämäni aikana käynyt läpi monia ystävyyssuhteita.
Elämän varrella on tullut uusia ystäviä ja osan kanssa tiet ovat vieneet eri suuntiin.
Uskon, että on aika luonnollista etteivät kaikki ystävyydet ole läpi elämän kestäviä?
Jokaisen polku on erilainen. Vaikka kemiat kohtaisivat koululaisina, saattaa matkan varrella tulla yllätyksiä ja tie jatkuu eri suuntiin.
Minulla ei ole enää aikuisena sellaista ystävää jonka olisin tuntenut lapsesta saakka.
Tähän vaikuttaa isoimmin ehkä muutto pois kotipaikkakunnalta.
Yläasteen jälkeen minä lähdin uuteen kaupunkiin ja ystävystyin siellä uusien ihmisten kanssa.
Olen huomannut, että muutokset elämässä, olivatpa ne pieniä tai isoja ovat suurin syy ystävyyssuhteiden katkeamiseen ja toisaalta uusien ihmisten löytämiseen.
Minulla on ihmisiä jotka ovat pysyneet elämässäni jo pidemmän aikaa.
Miten luodaan kestävä ystävyyssuhde?
Pidän itse ehkä tärkeimpänä asiana aitoa toisen ihmisen arvostusta.
Jos se ystävä on rakas ja tärkeä, häntä arvostaa korkealle.
Myös aidoilla kohtaamisilla on merkitystä.
Laatu korvaa määrän.
Vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunu aikaa, juttu jatkuu siitä mihin on viimeksi jäänyt.
Ystävän kanssa ei pidä joutua miettimään uskaltaako jotain asiaa sanoa ääneen.
Millainen on hyvä ystävä?
Sellainen joka pysyy vierellä vuodesta toiseen, vaikka vuodet on olleet tuulisii.
Sen kanssa voi itkeä silmät punasiks ja nauraa posket kipeiks.
Sen kanssa parannetaan maailmaa kahvikuppi ja kakkupala kerrallaan.
Se kehoittaa lappaamaan pussiin vielä toisenkin kilon irtokarkkeja, koska ihmisen pitää nauttia elämästä.
Se on vierellä vaikka omat voimat loppuvat.
Se antaa myös tilaa, kun jalat jälleen kantavat.
Vaikka viininhuuruiset illat ovat vaihtuneet päiväkahveihin, ei näkeminen ole jäänyt kiireistä huolimatta.
Mitä haluaisit sanoa omalle ystävällesi?
