Olen viimeisen vuoden aikana muuttunut paljon. Olen oppinut asioita itsestäni ja nyt tiedän etten voi muuttaa toisia ihmisiä. Voin muuttaa itseäni ja kehittyä.
Olen tehnyt valtavasti asioita. Täyttänyt monia hakemuksia, mennyt sovittuihin tapaamisiin, tehnyt annetut kotitehtävät.
Olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon masennukseni kanssa. Edelleen tulee huonoja päiviä, joskus asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Huonojenkin aikojen jälkeen olen saanut nähdä, että aurinko paistaa lopulta.
Olen oppinut oman arvoni. Olen tärkeä, enkä millään tavalla vähempiarvoinen vaikka en pysty käymään esimerkiksi töissä.
Olen vahva pystyessäni myöntämään etten voi hyvin.
Tiedän, että vielä tulee päivä jolloin hyppään takaisin työelämään.
Tällä hetkellä kuitenkin tiedän, että tärkeintä on huolehtia itsestään.
Olen oppinut, että on sallittua olla itsekeskeinen jos on kyseessä oma hyvinvointi.
On sallittua pyytää apua ja hakeutua hoitoon.
Kun olen käynyt viimeiset kuukaudet puhumassa ammattilaiselle viikoittain, tiedän olevani etuoikeutettu.
Koen suurta kiitollisuutta siitä, että joku kuuntelee ja ymmärtää.
Olen käsitellyt vaikeita asioita, mutta niiden työstäminen on saanut minut ymmärtämään monia asioita itsestäni, parisuhteestani ja masennuksestani.
Viikoittaisilla keskustelutuokioilla on ollut iso merkitys. Niiden ansiosta olen tuntenut, etten ole täysin yksin.
