Lähtiessäni tänään kotoa, osuin hissiin samaan aikaan naapurin kanssa. Hän kertoi minun tuoksuvan hyvältä. Kiitin kommentista.
Kaupassa sain tuntemattomalta kehuja kengistäni, kiitin ja kerroin pitäväni myöa niistä.
Liian monesti kuulee kuinka vaikeaa ihmisten on ottaa vastaan kehuja jos ne koskevat itseään.
Mikä siinä on niin haasteellista?
Onko se sitä suomalaista juroutta?
Helposti alkaa väheksymään ja väittelemään kehuja vastaan.
Miksei voi vaan kiittää?
En usko kenenkään antavan kehuja turhaan.
En minä itse ainakaan kehu tai anna palautetta jos ei ole aihetta.
Jospa otettaisiin kehut vastaan leuka pystyssä ja näin saataisiin hyvä mieli saadusta huomiosta?
Tänäänkin, minä tiesin tuoksuvani hyvältä. Niin ainakin ajattelin kun suihkautin lempihajuvettäni kotoa lähtiessä.
Oli kiva kuulla, että tuoksu miellytti jotain toistakin.
Yritän itse huomioida toisissa positiivisia asioita ja muistaa antaa kehuja jos niille on aihetta.
En kehu turhaan, tai jos en pidä asioista.
Näin ajattelen, että kehuja on oikeasti sanojensa takana.
Olen huomannut, että positiivinen ajattelu, kiittäminen ja kehuminen tarttuu.
Olen tietoisesti omassa parisuhteessani alkanut antamaan palautetta toiselle ja muistan kiittää pienistäkin asioista.
Kehun kumppania usein, ja hän saakin melkein päivittäin osakseen jotain huomiota.
Kehuja on alkanut tulemaan myös toiselta osapuolelta. Niinhän sitä sanotaan, että kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
En tietenkään kehu ketään vain sen vuoksi, että itse saisin kehuja.
Annan huomiota, koska ikinä ei voi kuulla liikaa positiivisia asioita!
Kehut ja positiivisuus eivät ole minulta pois, mutta voin omalla toiminnallani saada hymyn toisen kasvoille.
