Meillä kotona sairastetaan. Flunssa on pesiytynyt meille ja kaatanut petiin.
Lapsi oli ensin kipeä ja sitten sairastui mieheni.
Mieheni on hyvin työorientoitunut eikä jää helpolla kotiin. Nyt hän on niin kipeänä, että haki sairaslomaa.
Kyllä, hän on oikeasti flunssassa ja olo on varmasti ikävä.
On kuitenkin hieman huvittavaa miten tuo iso mies taantuu lapsen tasolle sairastaessaan.
Olimme kerran samaan aikaan kipeänä, samassa taudissa.
Minä palvelin miestäni, hoidin apteekissa käynnit ja pakolliset kotityöt, sillä mieheni oli niin kipeänä.
Jossain vaiheessa ärsyynnyin tilanteeseen, kun itselläni räkä valui nenästä ja palvelin toista. Annoin tulla oikein olan takaa ”miten epäreilua on, että minä teen kaiken vaikka olemme samassa veneessä.”
Tähän mies totesi ”mutta kun minulla on tämä flunssa niin kovana”.
Ei hitto. Emme voi tietää miltä toisesta tuntuu, emme voi tuntea toistemme kipuja.
Miten silti yleensä miehet ovat niitä joille tauti iskee kovemmin?
Sietävätkö naiset paremmin kipuja?
Ovatko miehet heikompia?
Minä rakastan miestäni. Palvelen ja passaan häntä ihan ilolla. Silti hieman huvittaa se nenänpää joka pilkottaa viltin alta jos tiedossa olisi kotitöitä.
Liikuttavaa miten tehdään kuolemaa kun räkä valuu ja yskittää.
Onneksi flunssat tulevat ja menevät. Tämä on väliaikaista. Tuleepa taas huomattua miten korvaamattomia me naiset olemme. Tämä talous ei pyörisi jos mies olisi yksin flunssan iskiessä. 😂❤
