Aloitin opiskelut maaliskuussa. Ennätin käydä koulussa kertaalleen, ennen kuin etäopiskelut alkoivat. Kesälomaan asti kävin koulussa kotoa käsin tietokoneen välityksellä.
Kesän alussa olin polvileikkauksessa josta toivuin koko kesän.
Nyt takana on kaksi viikkoa koulun käyntiä.

Kun oli pitkään saanut olla kotona lähtemättä minnekään sen kummemmin, tuntui kouluun palaaminen ahdistavalta.
Hieman jopa pelästyin omaa reaktiotani asiaan.
Tiedän suoriutuvani hyvin koulussa ja tulevani toimeen ihmisten kanssa, miksi minua sitten ahdistaa tämä tilanne niin paljon?
Yksinkertaisesti syy on masennuksen.
Se ehti päästä taas niskan päälle vietettyäni liikaa aikaa itsekseni.

- Teksti jatkuu mainoksen jälkeen -



Onneksi käyn terapiassa viikottain.
On tehnyt hyvää saada purkaa sydäntään ja puhua näistä tunteista joita koulun aloittaminen toi mukanaan.

Tiedätkö sen tunteen, kun ahdistaa niin paljon, että verenpaine kohoaa, kurkkua kuristaa, rinnassa tuntuu paino, yöt menevät tuijottaessa kelloa, saa ravata vessassa ja melkein itkua tihrustaen tekee lähtöä kotoa?
Ahdistus voi tuntua hyvinkin vahvasti kehossa.

Toivon ajan auttavan ahdistukseen. Käyn kamppailua mieleni kanssa, enkä aio helpolla luovuttaa.