Tiedättekö ne päivät, kun kaikki asiat menee pieleen heti aamusta alkaen?
Ehkä sitä nousee väärällä jalalla, kalsarit hiertävät tai pimperossa on muuten vain hiekkaa.
Jokainen tuntee maanantait, ne ovat itse saatanasta. Mitä sitten voi päätellä omasta elämästään jos keskiviikko on maanantaitakin pahempi?
Ehkä tuleva viikonloppu tulee tarpeeseen.
Nukuin aamulla ohi herätysten. Olin asentanut mitä ihmeellisempiä torkkuja herätyskelloon, en tajua.
Lapset hituroivat aamutoimia tapansa mukaan, ärsytti jo kotoa lähtiessä.
Töissä ajatus ei juossut sitten yhtään.
Unohdin salasanat ja ovikoodit. Mitä sitä nyt pienistä.
Lounaalla otin ruokaa ja ihmettelin pöydässä miksi tarjotin näyttää erilaiselta. Noh, syöminen onnistuu paremmin jos ottaisi aterimet linjaston alusta mukaan.
Töiden jälkeen menin kaverin kanssa terassille.
Kaikessa rauhassa nautimme auringosta kun puhelimeni piippasi.
Terapeutti kysyy olenko tulossa paikalle.
Oho. Unohdin muuttaneemme tapaamisaikaa. Niin minä juoksin pitkin hämeenkatua minkä jaloistani pääsin.
Nyt makaan kotona sohvalla ja summaan päivää. Ehkä paras olla tekemättä mitään. Katsellaan sitten jos huomenna arki suttaantuisi paremmin.
