Sain tänään jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten hoitoalalla työntekijän odotetaan joustavan loputtomiin.
Asia ei koskettanut minua, mutta kuulin tilanteesta työntekijän näkökulmasta.
Tapahtui perinteiset. Yksi työntekijä ilmoittaa sairaslomasta. Koska kesälomat pyörivät, on työpaikassa valmiiksi vähän työntekijöitä listoilla.
Paikalla olevilta työntekijöiltä odotetaan tietenkin joustavuutta, koska tilanne sitä vaatii.
Mitäpä muuta työntekijä näin kesällä tekisi kuin asuisi työpaikalla?
Tehdään aamuvuoron perään iltavuoro, jätetään vapaapäivä tietenkin välistä ja tullaan töihin.
Sijaisia ei tietenkään ole.
Ei ole ketään joka tulisi tuuraamaan.
Tässäpä hienoa toimintaa ja esimerkki siitä miten työntekijä saadaan palamaan loppuun.
Olen itsekin tehnyt hoitoalan töitä. Olen joustanut, tehnyt ylitöitä ja jättänyt vapaita pitämättä.
Nykyään ajattelen asiaa hieman eri kantilta. Tiedän tehneeni toiminnallani vain karhunpalveluksen.
Jokaisessa yrityksessä on ongelmakohtia ja toimimattomia asioita.
Hoitoalalla nämä liittyvät monesti liian vähäiseen henkilökuntamäärään, kiireeseen, henkiseen kuormittavuuteen.
Asioihin tulisi puuttua sillä vakavuudella mikä on tarpeen.
Olemalla hiljaa, vaikenemalla ja joustamalla loputtomiin, mikään asia ei koskaan muutu.
Täytyy osata kieltäytyä, pitää kiinni oikeuksistaan ja sanoa mielipiteensä, vaikkei se miellyttäisi kaikkia.
Muutoksien takana on vahvoja ihmisiä jotka ovat tuoneet äänensä kuuluviin.
Harva rikastuu työtä tekemällä.
Kannattaa välillä punnita, kannattaako jatkuva joustaminen ja venyminen.
Ylityöt tuovat joitakin euroja tilille, mutta menetämme vapaa-aikaa ja paljon muuta sen mukana.
Kaikilla on oikeus vapaihin ja lepoon, huolimatta kaaoksesta töissä.
