On monenlaisia suhteita ja avioliittoja.
Ehkä perinteisin on rakkausliitto.
Ihastutaan, rakastutaan ja luvataan olla yhdessä aina.
Avioerotilastot kuitenkin kertova karua kieltä siitä, että monesti rakkaus ei ole ikuista.
Järjestetyt avioliitot ovat meille ehkä vieraampi ajatus.
Siinä kumppanin valintaan osallistuu esimerkiksi suku ja liitto solmitaan järkisyistä, ei niinkään rakkaudesta.
Muistan lukeneeni joskus tutkimuksesta jossa vertailtiin rakkausliittojen ja järjestettyjen liittojen onnellisuutta.
Rakkausliitoissa olevat ihmiset olivat ensimmäiset vuodet onnensa kukkuloilla ja selkeästi onnellisempia. Viiden avioliittovuoden kohdalla erot tasoittuivat ja siitä eteenpäin järjestetyn liiton osapuolet olivat keskimäärin onnellisempia.
Miten mielenkiintoista!
Pitäisikö elämänkumppani valita sittenkin enemmän järjellä kuin tunteella?
Ihastuminen korviaan myöten on ihana tunne, mutta se tunne hälvenee ajan saatossa.
Televisiossa pyörinyt ensitreffit alttarilla on oikeastaan täysin järjestetty avioliitto.
Joillain se on toiminut, toisilla ei.
Se mitä itse olen oppinut sarjaa katsomalla, on se, että odotuksemme vastaavat harvoin todellisuutta.
Saatamme kuvitella päässämme hyvin tarkan kuvan tulevasta puolisosta, mutta elämä valuu hukkaan, koska täydellistä kumppania ei ole olemassakaan.
Toki jokainen suhde on erilainen.
Toiset ovat täysin rakastuneita kumppaniinsa vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Toisten matka tyssää ennen kuin on alkanutkaan.
Ei välttämättä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa solmia suhdetta.
Toivottavasti kaikki saisivat kokea rakkauden, tavalla tai toisella.
