Olen käymässä vanhemmillani, lapsuudenkodissani.
Muutin kymmenen vuotta sitten omilleni, jonka jälkeen olen palannut vain käymään.

Vaikka talo on muuttunut minun poissaollessani on hauskaa miten tämän kokee silti kotinaan.

Vanhempani ovat tehneet vuosien varrella suuria remontteja, harva asia on enää samanlainen kuin lapsena. Vaikka pinnat ovat kokeneet muutoksia, seinät ovat säilyttäneet kaikki muistomme.
Täällä minä olen kasvanut ja opetellut elämää. Täältä minä ponnistin maailmalle.

Vaikka olen asunut monissa kaupungeissa, eri asunnoissa, rakkaiden ihmisten kanssa, ei lapsuudenkodin tuntua saa muualle.
On tämä merkityksellinen paikka.

Vanhempien luona on kiva käydä vierailulla. Side tähän lapsuudenkotiin on rakas ja vahva, mutta kyllä minä kaipaan omaan kotiini perheen luo.
Täällä asuvat ja säilyvät muistot, omassa kodissani teemme asioita jotta saamme muistoja myöa sieltä.

Muistan teininä uhonneeni, etten ikinä palaa takaisin lapsuudenkotiini.
Taisi olla hieman vaikeaa kapinallista aikaa.
Hassua miten kymmenen vuoden päästä palaan lapsuudenkotiin juuri silloin kun omassa elämässä on haasteita.
Kaiken jälkeen, koen tämän paikan turvallisena. Täällä voin rauhoittua ja ottaa etäisyyttä asioihin.