Vaikka vietimme lasten kanssa joulua jo viikonloppuna, avasin eilen aattona omat lahjani.
Olemme miehen kanssa lähes koko suhteemme ajan olleet ostamatta lahjoja toisillemme.
Meille riittää yhdessä vietetty aika, eikä kerry turhia tavaroita nurkkiin.
Sain kuitenkin perheeltäni lahjoja.
Mieltä lämmitti miten hyvin perheeni tunteekaan minut.
Lahjat olivat valikoitu juuri minulle, he tietävät makuni.
Sain äidiltäni Ritualsin lahjapakkauksen, meikkisiveltimiä ja s-ryhmän lahjakortin.
Siskoltani sain itsekudotut villasukat ja tumput, sekä k-ryhmän lahjakortin.
Iskältä sain jo perinteeksi muodostuneen arpapaketin.
Lahjakortit ovat siinä mielessä hyvä lahja, että ne tuskin jäävät ikinä käyttämättä. Niiden avulla voi valikoida tarpeellisia tavaroita, tai ostaa vaikkapa ihan ruokaa jos muulle ei ole tarvetta.
Oli kiva saada muutama lahja, mutta mukavaa ettei paketeissa ollut mitään turhaa krääsää.
Minua ahdistaa ylenpalttinen lahjamäärä, mitä monissa perheissä näkee.
Ymmärrän lahjojen tärkeyden esimerkiksi lapsille, mutta ajattelen itse laadun korvaavan määrän.
Ei kouluikäinen mielestäni tarvitse kymmeniä paketteja.
Meillä paketteja oli kaikille hyvin maltillinen määrä, sisällöt olivat jokaiselle tarkoin valittuja.
