Kaikki alkoi pari viikkoa sitten.
Yksi lapsi tuli flunssaisena kotiin.
Sitten sairastui toinenkin. Pari päivää köhittiin kilpaa ja juotiin mehuja. Lapset onneksi paranivat nopeasti.
Viime viikolla mieskin sairastui. Hän kävi työterveydessä ja sai lääkkeet. Viikon levon jälkeen hän pääsi tänään aloittamaan työviikon.
Minäkin sain tietysti oman tautini.
Ajattelin ensin ettei tässä lääkäriin tarvitse mennä. Jos hoidan itseäni kaikilla mahdollisilla reseptivapailla lääkkeillä ja maltan levätä, olen pian työkunnossa.
Saikkulaput hoidettiin puhelimessa.
Tänään heräsin kuitenkin kipeämpänä kuin viikonloppuna. Korvaa särki, hengitys oli rohisevaa ja päässä tuntui painetta.
Soitin terveyskeskukseen vastahakoisesti, mutta yllätykseksi sain lääkäriajan heti samalle päivälle.
Onneksi menin käymään!
Lääkäri oli mitä ihanin ja osasi työnsä.
Sain lääkkeet ja hyvät ohjeet.
Olen elämäni aikana asioinut monessa terveyskeskuksessa, sairaalassa ja yksityisellä lääkäriasemalla.
En voi kertoa monestakaan positiivisesta kokemuksesta julkisella puolella.
Siinä mielessä tämä päivän käynti oli monellakin tapaa erityinen.
Sain hyvää ja asiantuntevaa hoitoa.
Nämä onnistuneet käynnit nostattavat luottamusta siihen, ettei aina tarvitse maksaa itseään kipeäksi saadakseen hoitoa.
Olen useamman kerran jopa jättänyt lääkärikäyntejä väliin, koska olen pelännyt ettei asiaan oteta julkisella puolella kantaa.
Jos jää liian monesti kuulematta, ei uskalla enää edes yrittää avautua.
Onneksi jätin omat ennakkoluulot kotiin ja lähdin käymään terveyskeskuksessa. Nyt voin levätä ja antaa lääkkeiden tappaa taudin puolestani.
