Olen viimeiset viikot kärsinyt inspiraation puutteesta blogin suhteen.
Kirjoittaminen on tuntunut takkuavan, teksti ei ole sujuvaa ja postausaiheet ovat olleet hukassa.
Miksi?
Koska oma elämäni on tällä hetkellä monelta osaa aika tasaista.
Asiat ovat pysyneet aika muuttumattomina eikä ole suuria huolia tai onnenhetkiä.
Olen huomannut oman kirjoittamisen sujuvan parhaiten jos elämä on kaaoksessa.
Saan tuotettua parasta tekstiä oman olon ollessa huono. Ehkä hieman ristiriitaista?
Onneksi kirjoittaminen ei ole pakollista. Voisin pitää hyvin taukoa blogista, mutta en ole vielä halunnut tehdä sitä.
Ehkä kirjoittaminen alkaa taas sujumaan jonain päivänä.
Ei kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä.
Yleensä pidän talvesta. Tänä vuonna kuitenkin kesä oli niin pitkä ja hieno, että tämä pimeys tuntuu kovin raskaalta.
Päivät ovat harmaita ja saattaa mennä monta päivää ettei aurinkoa näy.
Ehkä tämä vuodenaika ei ainakaan edesauta inspiraation löytämisessä.
Tyhjän paperin kammo on inhottava.
Se tunne kun pää lyö tyhjää ja lauseita on vaikea muodostaa.
Tekstiä lukiessa huomaa miten epäjohdonmukaisesti on kirjoittanut.
Sitä painii kielioppiasioiden kanssa jotka eivät tavallisesti tuota harmia.
Sitä pyyhkii sanoja pois ja yrittää uudelleen. Lopulta saa aikaiseksi jotain, mutta tietää ettei se ole sitä mihin tietää hyvänä päivänä pystyvänsä.
Toivottavasti jonain päivänä saan luotua parempia kirjoituksia. Siihen haluan luottaa.
