Elämä on hyvin harvoin pelkkää juhlaa ja glamouria.
Arki on jokaisessa kodissa erilaista.
Yksi kerrostalo voi pitää sisällään hyvin erilaisia ihmisiä ja koteja.
Yhdessä asunnossa eletään keskellä köyhyyttä, toisessa asunnossa voidaan elää hyvinkin vauraasti.
Huolimatta taloudellisesta tilanteessa, arjessa on tiettyjä asioita jotka toistuvat kodista riippumatta.
Arjen keskellä pesemme pyykkiä, käymme kaupassa, teemme ruokaa, siivoamme asuntoa ja tasapainoilemme työn sekä vapaa-ajan välillä.
Jokainen lapsiperheellinen tietää miten taitavia lapset ovat sotkemaan.
Tiedättekö sen tunteen, kun lasten ulkoillessa olet siivonnut kodin lattiasta kattoon. Pinnat kiiltävät ja tolu tuoksuu kaikkialla.
Sitten ulko-ovo aukeaa ja lapset tulevat kotiin. Mukana tulee kuraa, hiekkaa ja kiviä. Vaatteet lentävät metrin säteelle naulakosta. Kengät ovat sikinsokin. Yksi sukka löytää tiensä pyykkikoriin, toinen jää kattolamppuun roikkumaan.
Iltapalan jälkeen murusia on enemmän lattialla kuin pöydällä. Voita on jääkaapin ovessa ja tasoilla.
Vessan peiliin on roiskunut hammastahnaa, yksi hammasharja on jäänyt lavuaariin. Yksi kuivasi pyllyn kasvopyyhkeeseen.
Ai että. Onneksi siivosin.
Joskus saattaa kiristää hermoja!
Ymmärrän, että lapset ovat lapsia.
Siivoaminen ei ole heidän elämänsä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.
Osaavathan ne siivota jos käskee.
Aikuisena on kuitenkin joskus vaikea sietää jatkuvaa sotkua.
Aina ei jaksa kävellä rätti kädessä perässä.
Oman mielenterveyden kannalta on tärkeää osata katsoa läpi sormien.
Sotkut kertovat elämästä.
Murut keittiössä ovat merkkejä syömisestä.
Yksi sukka pyykkikorissa on parempi kuin kaksi kattolampussa.
Olen todennut parhaimmaksi vaihtoehdoksi siivota usein edes vähän.
On parempi siivota keittiö illalla kuin jättää homma tekemättä moneksi päiväksi. Vaikka tiedän ettei illan työ takaa siistiä keittiötä enää aamupalan jälkeen, on kuitenkin helpompi siivota sotkuja kuin kaaosta.
