Kotonamme oli yhtenä päivänä sähkökatkos.
Sen johdosta laitteet joista tavallisesti katsomme aikaa pimenivät.
Digiboksin, uunin, mikron ja radion kellot olivat pimeinä.
Tämä pisti minut ajattelemaan aikaa ja sen kulua.
Miten paljon elämämme pyöriikään ajan ympärillä?
Heräämme kellon soittoon, lähdemme töihin jotta ehdimme työpaikalle ennen vuoron alkua, lähdemme kotiin työpäivän päätteeksi.
Kotona teemme yhä askareitamme kellon mukaan. Teemme päivällistä samaan aikaan kuin aina, suoritamme iltatoimia ja käymme nukkumaan.
Miltä tuntuisi elää elämää ilman kelloja?
Tämä ei tietenkään onnistuisi jos käy töissä jossa täytyy noudattaa tarkkoja työaikoja.
Entä jos meillä ei olisikaan kelloon sidottuja velvotteita?
Jos nukkuisimme niin pitkään kuin unta riittää, söisimme silloin kun on nälkä, menisimme nukkuun ollessamme väsyneitä?
Teemme paljon asioita ihan vain koska niin täytyy tehdä.
Ruokaa pitää syödä vaikka ei olisi nälkä, nukkuun täytyy mennä vaikka ei nukuttaisi, täytyy nousta sängystä vaikka vielä nukuttaisi.
Aika tuo elämäämme rutiinia ja järjestystä.
Olisiko joskus kuitenkin mahdollista tehdä asioita ilman kelloa, kuunnella enemmän itseään?
