Niin vaihtui vuosi ja loppuviikkoa eletään.
Ihmiset ovat taas jälleen luvanneet ottaa itseään niskasta kiinni. Joka toinen on tehnyt jonkinlaisen uudenvuoden lupauksen.
Minä en usko uudenvuodenlupauksiin. Tarkoitus ja ajatus niissä on hyvä, mutta en usko pelkän vuoden vaihtumisen olevan kovinkaan kummoinen motivaattori.
Moni on tohkeissaan päättänyt lopettaa tupakanpolton. Ensimmäiset ovat jo kuopanneet yrityksen.
Tipatonta tammikuuta vietetään yhdessä jos toisessa taloudessa, kunnes helmikuun tullen viinaa vedetään kaksin käsin koko tammikuun edestä.
Kuntosalit ovat tammikuun piukassa väkeä. Helmikuussa mahtuu jo paremmin sekaan, koska ihmiset pettyvät huomatessaan ettei painoa saanut kuukaudessa pudotettua montaa kymmentä kiloa kerralla. Myöskään vatsamakkarat eivät muuttaneet muotoaan pyykkilaudaksi vaikka kuinka kuvattiin saliselfieitä kalliit jumppatrikoot yllä.
On tietenkin niitä joilla uudenvuodenlupaukset toimivat!
Nämä tapaukset taitavat olla kuitenkin enemmän niitä poikkeuksia.
Minä yritän edelleen selviytyä elämästä. Toivon, että selviän tämänkin vuoden, vaikka uskon kohtaavani erinäisiä haasteita ja vastoinkäymisiä.
Minun uudenvuodenlupaukseni voisi olla se, että lupaan yrittää olla paras versio itsestäni.
Koitan pitää itseni pinnalla, etten uppoasi vaahtoavan meren syvyyksiin.
Selviytyminen, siinä on ihan riittämiin lupausta.
