Varmaankin lähes kaikilla koululaisilla on tänäpäivänä älypuhelin.
Monilla on myös tietokone tai tabletti kotona. Myös pelikonsoli löytyy monesta taloudesta.
Näiden rinnalla tietenkin suoratoistopalveluita joissa on sarjoja ja elokuvia roppakaupalla.
Tämä kaikki mukava ja helppo ajanviettotapa saattaa muodostua ongelmaksi.
Puhelimeen saa ladattua sen kymmenen sortin sovellukset, puhumattakaan siitä mitä pelimaailma pitää sisällään.
Vanhempia lapsia some vie syövereihinsä.
Puhelimet ja pelit voivat aiheuttaa riippuvuutta. Ne tekevätkin sitä.
Kaikki kuitenkin alkaa pikkuhiljaa ja lapset osaavat salata taitavasti asioita. Vanhemmat eivät välttämättä huomaa tilanteen todellisuutta kuin vasta hyvin myöhään.
Vanhempi saattaa herätä yöllä vessaan ja ihmetellä lapsen huoneesta kuuluvaa ääntä. Katsoessaan huoneeseen, lapsi pelaa tietokonepeliä hikipäässä keskellä yötä. Vaikka vanhempi itse peitteli lapsen nukkumaan ja toivotti hyvät yöt kuusi tuntia sitten.
Nämä saattavat olla niitä hetkiä, kun aletaan miettiä, onkohan pelaaminen enää ihan hallussa.
Nykyaikaan kuuluu media, pelit, some ja kaikki muu.
Niiden ei kuitenkaan kuulu viedä liikaa tilaa elämästä. Niiden ei todellakaan kuulu olla koko elämä.
Elämä tapahtuu tässä, ei ruudun takana.
Vanhemmat tarvitsevat hyvää tilannetajua. Rajojen asettaminen ei aina ole kivaa tai helppoa, se on kuitenkin pakollista.
Ei aikuisten kuulu edesauttaa riippuvuuksien syntymistä. Aikuisethan ne pelit ja vehkeet maksavat, täytyy myös kantaa vastuu niiden sopivasta käytöstä.
