Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut viisi vuotta.
Tämä on minun nuoren elämäni pisin suhde.
Tiedän sen, etteivät ne alkuaikojen vaaleanpunaiset hattara-ajat ole ikuisia. Se ei vain ole mahdollista.
Arki tulee kuvioihin väistämättä.
Tavatessani mieheni, olin varma siitä, että hän on minulle se oikea.
Tiesin silloin, miksi sanotaan, sen tietää kun joku kolahtaa.
Minä olin korviani myöten ihastunut ja kaikki oli täydellistä.
Olen tänäänkin sitä mieltä. Tiedän mieheni olevan minulle se oikea. En vain ole varma, onko tämä elämä meitä varten.
On niin paljon muuta, mikä repii meitä erillemme.
Emme elä vain meidän kahden kuplassa. Ympärillä on paljon murhetta, enkä aina näe meillä tulevaisuutta.
Tiedän, että joskus paras teko on päästää irti.
Rakkautta ei voi pakottaa, vaikka kovasti haluaisi.
Ehkä vielä tulee valoisampia aikoja, tai sitten tämän on tarkoituskin päättyä.
Vaikka minä sulkisin oven perässäni, rakastan sinua.
