Meillä jokaisella on erilaiset sosiaaliset suhteet.
Toisen puhelin piippaa jatkuvasti viestejä ja puheluita. Yhden puhelimeen soittaa ainoastaan säännöllisesti äiti.
Monien puhelin pysyy kuitenkin mykkänä.
Ainoat puhelut tulevat puhelinmyyjiltä ja viestit ovat mainosviestejä.
Joku tapaa jatkuvasti ystäviään ja omaa laajan kaveripiirin.
Sitten on heitä, joilla ei juurikaan ole ystäviä joita tavataan vapaa-ajalla.
Yksinäisyys ei läheskään aina ole oma valinta.
On normaalia, että elämän varrella ystävyyssuhteet kuihtuvat, koska elämämme voivat edetä hyvin erilaisia polkuja.
Varsinkin aikuisena, saatamme herätä siihen tilanteeseen, ettei puhelimen yhteystiedoissa ole ketään kenelle soittaa jos kaipaa juttukaveria.
Miten vaikeata onkaan aikuisena päästä eroon yksinäisyydestä?
Ei ole helppoa alkaa etsimään uusia ystäviä.
Mistä sitä osaisi edes lähteä liikkeelle?
Aikuisiällä monet ystävyyssuhteet solmitaan työpaikalla tai harrastuksissa.
Mitä sitten, kun nämä kortit on käytetty eikä käteen jäänyt mitään?
Pitääkö laittaa nettiin ilmoitus ”etsitään ystävää”. Tuokin vaihtoehto taitaa tänäpäivänä olla aikamoinen riski. Yhteydenotot saattaisivat olla kaikkea muuta mitä toivottiin.
Haluan kuitenkin luoda uskoa siihen, etteivät kaikki tilanteet ole ikuisia.
Vaikka tällä hetkellä tuntuisi, ettei elämässä ole ketään kenelle puhua, ei se tarkoita sitä, että asiat tulisivat olemaan niin lopullisesti.
Elämä jatkaa kulkuaan, monenlaisia asioita tapahtuu.
Saatamme vaihtaa työpaikkaa, alkaa opiskelemaan, aloittaa harrastuksia.
Ehkä eroamme pitkästä parisuhteesta tai muutamme toiselle paikkakunnalle.
Yksinäisyys tuntuu sydäntä riipivältä. Muista, ettei sinussa ole mitään vikaa. Moni muukin painii yksinäisyyden tunteiden parissa.
