Me kaikki käsittelemme tunteita eritavalla. Toiset ovat herkästi tulistuvia ja hieman räjähdysherkkiä. Toiset taas omaavat lehmänhermot ja he saattavat pysyä pitkäänkin tyynen rauhallisena.
Meillä parisuhteessa mies on helposti tulistuva ja minä taas pitkäpinnainen.
Olen siedättänyt itseäni tekemällä vuosia sellaista työtä jossa hermot olivat todenteolla koetuksella.
Tein hoitajana töitä niin kehitysvammaisten kuin muistisairaiden kanssa. Päivät olivat hyvin pitkälle samojen asioiden toistoa aina vaan.
Omassa elämässäni rakastan rauhaa ja järjestystä.
Lapsiperheessä nämä molemmat asiat ovat aika paljon pyydettyjä.
Näiden asioiden äärellä minunkin hermoni ovat välillä koetuksella.
Kun kävelet spagettien päältä keittiössä, näet ketsuppiset tasot, pissaläikät vessan lattialla ja taustalla raikuu jatkuva kinan, on oma fiilis välillä hippusen kireähkö.
Tiedän lasten olevan lapsia.
Tiedän myös sen, että maksan hitosti euroja kuukaudessa asumisesta ja ruuasta.
Onko liikaa vaadittu edes hetken hiljaisuus tai se, että imuri eksyisi edes joskus jonkun muun kuin minun käteen?
Mitkä asiat ovat sinulle niitä jotka saavat hermot kiristymään?
