tiedän, et mä löydän vielä, mulle oikeen tien, jota kulkea
katson, vielä kerran taakse, mietin kuinka nyt oon heikko
mut mä kiipeän, vielä himalajaan
Aste / himalaja
Jokaisella meillä on heikkouksia, osa-alueita joissa emme ole vahvoilla. Toiset ovat arempia ja ujompia kuin toiset. Jollekin esiintyminen on kauhujen näyttämö.
Joudumme kuitenkin elämässä tilanteisiin joissa olemme epämukavuusalueella. Meidän täytyy tehdä asioita jotka voivat tuntua jopa kauhistuttavilta.
Voimme kehittyä vain ylittämällä itsemme.
Vaikka kädet tärisevät ja hikoilemme voimme silti suoriutua tehtävästä.
Pystymme ylittämään itsemme. Lopputuloksena pelkomme voivat pienentyä.
Tarvitsemme elämässä hirmuisesti rohkeutta ja uskallusta.
Meidän täytyy kiivetä, pudota, kaatua ja jatkaa eteenpäin.
Jos annamme pelolle vallan, se pitää vankinaan.
Pelko estää meitä kokeilemasta ja yrittämästä.
Pelko on este kehittymisen tiellä.
Tulen itse kovin surulliseksi kohdatessani ihmisiä jotka ovat antaneet pelolle vallan. He jotka ovat hyväksyneet omien rajoitteiden estävän heitä tekemästä asioita.
Minä uskon, että meissä jokaisessa on potentiaalia. Me pystymme mitä ihmeellisimpiin asioihin.
Tarvitsemme rohkeutta ja tahdonvoimaa.
Itse pelkään esiintymistä. Olen hyvin epämukavuusalueella ryhmässä.
Kuitenkin monissa tilanteissa olen ylittänyt itseni. Olen osallistunut ryhmätoimintaan ja ollut äänessä.
Ja jokaisella kerralla on jännittänyt!
Olen ollut kauhusta kankea ja miettinyt sanojani. Olen pelännyt ääneni särkyvän ja muiden nauravan minulle.
Mikään pelkoni ei kuitenkaan ole käynyt toteen.
Mitä enemmän olen kohdannut pelkojani, sitä helpommaksi esiintyminen ja ryhmätyöt ovat tulleet.
Elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä.
