Tänään 10.9 vietetään maailman itsemurhien ehkäisypäivää.
Päivän teeman tavoitteena on lisätä keskustelua itsemurhista ja keinoista ennaltaehkäistä niitä.
Aihe on minulle henkilökohtainen, kipeä ja tärkeä.
Olin vuonna 2017 keväällä tilanteessa jossa en nähnyt ulospääsyä.
Koin etten pysty jatkamaan elämää, näin itsemurhan ainoana ratkaisuna.
Onneksi en ollut tilanteessa yksin ja mieheni esti tekoni.
Tekoni havahdutti minut tajuamaan, etten voi hyvin. Ei terve ihminen halua päättää elämäänsä oman käden kautta.
Sain tapahtuman jälkeen hoitoa ja minulla diagnosoitiin masennus.
Hoito on vielä tänä päivänä kesken, mutta olen valovuosien päässä viime vuoden itsetuhoisista ajatuksista.
Edelleen on huonoja päiviä, välillä kahlaan todella syvissä vesissä.
Tänä päivänä kykenen kuitenkin tuntemaan iloa ja näen valoa elämässäni.
En ole menettänyt toivoa, uskon pääseväni jonain päivänä irti masennuksen otteesta.
Masennustestin pisteet ovat hurjia edelleen vaikka takana on yli vuoden hoitohistoria. Pyrin kuitenkin ajattelemaan, että suuret pistemäärät osoittavat hoidon olevan kesken.
Lause aika parantaa haavat, pitää paikkaansa. Paras lääke masennukseen on aika. Tärkeää on ettei menetä toivoaan vaikka maailma näyttää mustavalkoiselta.
Muistan kysyneeni lääkäriltä hoidon alkuvaiheessa ”tunnenko enää koskaan iloa.”
Hän vastasi lohduttavasti ”ilo ja nauru palaat elämään, kun aika on oikea”.
Hän oli oikeassa. Pitkän ajan jälkeen tuli vitsi joka nauratti minua. Elämä toi tullessaan asioita joista pystyin iloitsemaan.
Minä tiedän miltä tuntuu nähdä maailma harmaana ja värittömänä. Tiedän miltä tuntuu, kun mikään ei tunnu miltään.
Minä tiedän sen tunteen, kun mieluummin kuolisi kuin nousisi ylös sängystä.
Vaikka oma olo olisi pahin mahdollinen, on lohduttavaa että aika ei pysähdy.
Aina tulee uusi päivä.
Aika tuo mukanaan mahdollisuuksia.
Jos tuntuu, että huominen on liian kaukana, elä tunti kerrallaan. Jos tunti on liian pitkä aika, elä minuutti kerrallaan. Minuutin kuluessa liian hitaasti, elä sekunti kerrallaan.
Pahimpina aikoina, huonoina päivinä olen keksinyt pienen pieniä asioita jotka ovat estäneet minua tappamasta itseäni.
Minulla on ollut syömättä uutta suklaata, olen halunnut syödä vielä kerran täytekakkua, katsoa lempisarjani uuden tuotantokauden, nähdä perheeni.
Olen kiitollinen jokaisena päivänä miehelleni, hänen ansiostaan olen tänään täällä kirjoittamassa tästä aiheesta.
Olen kiitollinen elämästäni. ❤
