Olen joutunut todistamaan elämäni aikana lukuisia hetkiä ja tapauksia, joissa ihmiset ovat itsekkäitä ja tavoittelevat vain omaa etuaan.
Joissain asioissa on tervettä olla itsekäs. On hyvä asia pyrkiä onnellisuuteen, mutta joskus itsekkyys aiheuttaa harmia toiselle.
Saatamme loukata toista tahallisesti tai tahattomasti.
Miehelläni on todella suuri sydän ja hän auttaa mielellään toisia ihmisiä.
Nämä luonteenpiirteet ovat sellaisia joita ihmiset ovat hyväksikäyttäneet kerta toisensa jälkeen.
Oli kyse parisuhteesta, ystävyydestä tai hyvänpäivän tutusta.
Miksi ystävyys kelpaa vain silloin kun toisesta ihmisestä hyödytään?
Miten joku aikuinen ihminen pystyy hyvällä omalla tunnolla käyttämään ystävyyttä aseena?
Olen itse monien ihmisten kohdalla epäillyt heidän tarkoitusperiään. Mieheni on halunnut uskoa ihmisestä vain hyvää, eikä ole osannut edes epäillä pahaa.
Valitettavan monessa tapauksessa olen lopulta ollut oikeassa. Mieheni ystävyyttä on käytetty hyväksi jotta ystävä on saanut haluamansa edun.
Ystävyys on ollut yksipuolista, vain toinen on tehnyt palveluksia, ollut tarjoamassa apuaan ja tukeaan.
Moni ystävyyssuhde on päättynyt siihen, että mieheni on tajunnut häntä käytettävän vain hyväksi. Hänen tietotaidoista, omaisuudesta ja suhteistaan on vain hyödytty. Mitä näistä ystävyyksistä on jäänyt käteen? Vain paha mieli.
Terveessa ystävyydessä toista ei nähdä hyötynä. Ystävään voi tukeutua ja apua pyytää tarvittaessa. Lähtökohtana ei saa olla oman edun tavoitteleminen.
Ystävyyden tulee olla molemminpuolista.
