Saimme eilen lukea tiedotusvälineistä miten nuoren naisen murhasta syytetty mies sai alle kolmen vuoden tuomion.
Lukiessani otsikkoa nousi itselle kylmänväreet.
Ihanko tosissaan tällä mallilla tuomiot ovat Suomessa?
Tuomio perustui siihen, että murhasyyte ei mennyt läpi. Tekijä tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta.
En ole lakia lukenut, mutta miten helvetissä tuomio voi olla tuollainen jos ruumis on kadoksissa ja tekijä on myöntänyt aiheuttaneen uhrin kuoleman?
Eivätkö ruumiin katoaminen, asioiden salailu ja peittely ole todiste vakaasta harkinnasta?
Ei tapahtuman jälkeen paljon katumuksen merkkejä ole ollut esillä.
Kylmäävä ajatus, että ruumiin hyvin hävittämällä mahdollinen elinkautinen muuttui alle kolmen vuoden tuomioksi joka suoritettiin istumalla yhdeksän kuukautta.
Tekijä oli ensikertalainen. Jos kyseessä on henkeen kohdistuva rikos, onko relevanttia käyttää ensikertalaisuutta hyväksi? Kyllä tuomion pitäisi olla sen mukainen, että tietäisi estäneensä uhrin koko loppuelämän omalla toiminnallaan.
En voi edes kuvitella mitä uhrin omaiset tuomiosta ajattelevat.
Mikään ei tietenkään voi korvata henkeä, mutta onhan tämä tuomio aivan kauhea.
Onko toisen elämän riistäminen sovitettu 9kk istumisella?
Omaiset saavat rahallista korvausta, mutta en usko, että mikään summa rahaa voi edes vähentää tapahtumasta aiheutunutta tuskaa.
Ei kukaan luopuisi rakkaastaan mistään hinnasta.
Ovatko Suomen tuomiot mielestäsi riittäviä? Olisitko tyytyväinen oikeusjärjestelmään, jos sinun läheisesi murhattaisiin, mutta todisteiden puuttuessa tekijä saisi alle kolmen vuoden tuomion?
