Moni masennuksen kanssa kamppaillut, tietää miten tie toipumiseen voi olla pitkä ja kivinen.
Ajalla on suuri merkitys, sanonta aika parantaa haavat pitää varmasti jollain tasolla paikkaansa.

Olen itse elänyt masennuksen kanssa jo vuosia.
Moni asia on muuttunut matkan varrella, mutta en sanoisi parantuneeni masennuksesta.

Diagnoosin saamisen aikaan olin itsetuhoinen ja ajattelin itsemurhaa jatkuvasti. Koin pohjatonta pahaa-oloa eikä mikään tuntunut pitävän minua elämässä kiinni.
Kokeilin kaikkia mahdollisia mielialalääkkeitä, mutta lopulta lääkehoito lopetettiin tuloksettomana.
Sain ahdistustesteistä ja masennustesteistä hurjia pisteitä. Olokin oli sen mukainen.
Muistan istuneeni kerta toisensa jälkeen lääkärin vastaanotolla ja kertonut vain haluavani kuolla.

Käännekohta masennukseni kanssa oli psykoterapian aloitus.
Terapian myötä olen tuntenut etten ole enää yksin masennukseni kanssa.

Niin karulta kuin se kuulostaakin lausua ääneen, en olisi pysynyt hengissä ilman terapiaa.

Olen oppinut hurjasti itsestäni, elämästäni sekä masennuksestani.
Minulla on niin paljon enemmän ymmärrystä ja työkaluja nyt verrattuna aikaan ennen terapiaa.

Jos kamppailet masennuksen kanssa, älä jää yksin. Apua on saatavilla, oikeasti.
Masennus on suuri taakka yksin kannettavaksi.