Aina välillä minuun iskee epätoivo.
Saatan miettiä viime vuosia jotka olen kulkenut masennuksen kanssa.
Tunnen hetkittäin ettei elämässäni ole tapahtunut mitään, näen mielessäni vain sarjan epäonnistumisia.
Nuo ovat vain päälimmäiset ja turhautuneimmat ajatukset.
Tarkastellessa asiaa syvemmältä, tiedostan ettei aika ole ollut tyhjän kanssa.
Mieleni on horjunut ja olen käynyt läpi vaikeita asioita.
Olen kuitenkin oppinut mielettömästi itsestäni, elämästä ja muista ihmisistä.
Terveys ei ole itsestäänselvyys.
Tulevaisuudella on joskus huonojakin tuomisia.
Voimme kohdata pysäyttäviä asioita jotka iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Rämpiessä pohjamudissa, elämän arvot voivat mennä nopeasti päälaelleen.
Jos roikut kynsin ja hampain kiinni elämässä ja pyrit vain pysymään hengissä, ei paljon jaksa kiinnostaa nalkuttaa puolisolle kotitöistä.
Huomasin tässä yhtenä päivänä ärsyyntyväni suunnattomasti arkisesta asiasta.
Se tunnereaktio jonka aiheutti hammastahnat pitkin lavuaaria, oli aika herättävä. Tajusin pitkästä aikaa, ettei elämässä kaikki asiat voi olla kovin huonosti jos suurin ärsytyksen aihe aiheutuu hammastahnasta!
On normaalia turhautua, ärsyyntyä ja kiukuta. Elämässä harvoin mikään menee täysin suunnitelmien mukaan.
Emme olisi ihmisiä jos mikään asia ei hetkauttaisi meitä.
Ikinä ei saisi menettää uskoa tulevaan.
Kaikilla asioilla on tarkoituksensa. Pahoja asioita tapahtuu jatkuvasti.
Ihminen on sitkeä. On mahdollista päästä yli kauheistakin tapahtumista kunhan antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Sanonta ”aika parantaa haavat” saattaa kuulostaa kliseiseltä. Se on kuitenkin täysin oikeassa. Joistain asioista pääsee yli ainoastaan ajan kanssa.
Omalla kohdallani parantuminen masennuksesta vie aikaa.
Takana on kaksi vuotta, enkä ole läheskään selvillä vesillä.
Aika on opettanut asioita omasta itsestäni ja olen pystynyt alkamaan työstää omia ajatuksiani sekä käyttäytymistäni.
Paraneminen on pitkä prosessi ja se vaatii hurjasti kärsivällisyyttä.
